Riihimuseo

Riihen synty

Pientilallinen Kalle (Kaarle) Weckman rakennutti Rääkkylän Pyssysalolla Korpelan tilansa pihapiiriin uuden pärekattoisen riihen vuosina 1937 – 1938. Entinen riihi oli palanut.

Riihen rakennusmestarina toimi pyssysalolainen naapuri Jaakko Hakkarainen, apulaisinaan Veikko Silvennoinen ja hirret huolellisesti veistänyt Kalle Lievonen. Veiston ja hirsien seläkkäin sovituksen huolellisuus näkyy siinä, että hirsien väleistä ei päivä paista, vaikka minkäänlaista rivettä ei seinissä ole käytetty. Omasta metsästä otetuista petäjistä veistetyt hirret makaavat puu puuta vasten. Riihen kyljessä olevan olkikorsun seinässä sisäpuolella on merkintä: ”Katettu 1981”. Silloin riihi on saanut nykyisen peltikatteensa.

Kallen poika, Veikko Weckman halusi vanhoilla päivillään lahjoittaa riihen Rääkkylä-Seuralle museoitavaksi, mutta seuralla ei hänen eläessään ollut valmiutta lahjan vastaan ottamiseen.

Nyt mahdollisuus lahjan vastaanottoon koitti ja Veikon poika Seppo Weckman luovutti riihen Rääkkylä-Seuralle 9.2.2010 lounas-kahvila Kastehelmen lounaspöydässä allekirjoitetulla lahjakirjalla.

Tutkiva journalisti, Rääkkylän entisen palopäällikön ja postinhoitajan perheen tytär, Koti-Karjalan toimittaja Riitta Makkonen o.s. Rönkkö kertoo 18.9.2010 Koti-Karjalan numerossa 75. riihen katon purkamista selostavan jutun yhteydessä Weckmanien sukutaustasta näin:

Seppo Weckmanin esi-isiin kuuluu muuten kaksi Rääkkylän seurakunnan kappalaista: Carl Weckman kappeliseurakunnan kappalainen ja Rääkkylän pitäjän apulainen Karl Alfred Weckman. Karl Alfredin poika Hjalmar Veckman tuli Korpelan tilalle kotivävyksi Juho Konttisen Anna tyttären puolisoksi 1800-luvun loppupuolella.

Riitta mainitsee myös, että viimeiset ahokset Korpelan tilan riihessä puitiin vuonna 1960 eli 50 vuotta sitten. Tuolloin Weckmanien naapurit Pekka ja Annikki Hirvonen kasvattivat ruista ja puivat sadon Weckmanien riihessä.

Riihen siirron valmistelu

Rääkkylän kunta osoitti kesällä 2010 Paksuniemestä savupirtin läheltä paikan, johon Veckmanin museoitava riihi voidaan pystyttää. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myönsi 28.5.2010 luvan ”Jalankulkuliittymän rakentamiseen yhdystielle 4821” Rääkkylässä. Lupapäätöksessä sanotaan: ”Liittymää käytetään kesällä 2010 museoalueen täydentämisrakentamiseen, jonka jälkeen liittymä on kavennettava vain jalankulkuun sopivaksi”.

Kuljetus- ja maansiirtoyrittäjä, Rääkkylä-Seuran johtokunnan jäsen Urho Tapanen tasoitti maapohjan riihelle, teki jalankulkutiepohjan lupaehtojen mukaan ja hankki alueen tasoitteeksi murskekerroksen.

Kuvia riihen siirto-operaatiosta. Esikatselukuvat voit suurentaa napsauttamalla.

 

Weckmanin riihi Pyssysalolla muuttui riihimuseoksi savupirtin luo Paksuniemeen talkootyönä reilussa kuukaudessa 6.9. – 11.10.2010.

Sallisen Veikon järjestely-, johtamis- ja ”kerjäämis”kyvyt tuottivat hienon lopputuloksen muistoksi ja ihmeteltäväksi tuleville sukupolville.

Paikallisen Lions-klubin 1000 euron lahjoitus riitti talkooväen muonitukseen ja muurauslaastin ostoon. Rahaa jäi vielä alun toista sataa euroa hankkeen viimeistelyyn, esimerkiksi näyttelyvalaistuksen hankintaan.

Weckmannin riihen purku-, siirto-, pystytys- ja museointihanke

(Sallisen Veikon tutkimana, hankkeen puuhamiehenä ja muistiin merkitsemänä)

Riihen historia

Pyssysalolla, Korpelan tilalle rakensi Kaarle (Kalle) Weckman vuosina 1937-38 riihen. Entinen riihi oli palanut. Rakentamassa oli poikansa Veikon lisäksi naapurit, kirvesmiehet Kalle Lievonen, Jaakko Hakkarainen ja Veikko Silvennoinen. Riihi palveli viiden (5) peltohehtaarin tilaa parikymmentä vuotta.

Viimeisen ahoksen pui naapuripariskunta Pekka ja Annikki Hirvonen vuonna 1960. Veikko Weckman laittoi riiheen peltikaton 1982, se varmisti riihen säilymisen hyväkuntoisena.

Museointiajatuksia iduillaan

Jo pitemmän aikaa olin metsästys- ym. reissuilla ihastellut riihtä, jotta onpa hyvin säilynyt ja alkuperäisessä kunnossaan oleva rakennus. Heinäkuussa 2002 etsin puhelinnumeron ja soitin Seppo Weckmanille (Veikko W:n poika): oisko riihi siirrettävissä Paksuniemeen museokäyttöön. Aikaa kului, kunnes maaliskuussa 2004 Seppo Weckman soitti ja lupasi puolet riihestä Rääkkylä-Seuralle. Aili Weckman (Veikko W:n sisar) oli luvannut oman puolikkaansa jo vähän aiemmin. Kesällä 2004 Pohjois-Karjalan Museon Ulla Vartiainen ja Erkki Matikainen kävivät tutustumassa riiheen, mukana olivat myös Rääkkylä-Seuran silloinen sihteeri Ann-Marie Sandström ja tuolloin kunnanjohtajana ollut Markku Lappalainen. Kaikki olivat yhtä mieltä, että riihi on erinomainen kohde siirrettäväksi ja säilytettäväksi tuleville sukupolville.

Taas kului aikaa, Kunta laittoi koko Paksuniemen alueen myyntiin. Rääkkylä-seuralaiset uskalsivat tehdä oman tarjouksensa mylly-meijerirakennuksesta. Perinteen tallennus- ja kotiseutuhenki voittivat rahan: kunnan päättäjät päättivät lahjoittaa rakennuksen Rääkkylä-Seuralle. Hatunnosto ja kumarrus päättäjille, se oli kulttuuriteko.

”Riihikii pitäis siirtää”

Aika se vaan kului. Elo- syyskuun vaihteessa puheenjohtaja Helena Paakkinen ja rahastonhoitaja Väinö Vaskonen sekä peltiseppä Juha Paajaste olivat mylly-meijerillä sopimassa katon korjauksesta. Miekii olin pyyvettynä mukana sivusta seurailemassa. Jossain vaiheessa puheenjohtaja melkeinpä anovasti minuunpäin katsoen totesi: ”Riihikii pitäis siirtää”. Olin kuullut, jotta Urho Tapanen oli tasotellut riihen tulevan olinpaikan. Sanoin Helenalle, jotta miepä kyselen jos sais talakooväkee.

Riihihän siirtyi

Eikä aikookaa kun rojekti läks käyntiin. Edellisenä syksynä, seuran syyskokouksessa oli kunnallisneuvos Osmo Hirvonen todennut: ”Riihi on siirrettävä, maksoi mitä maksoi”. Kannanotto perinnetyön puolesta vailla vertaa. Osmon sanat mielessä päätin jotta riihihän siirretään, (maksoi mitä maksoi) Pohjakassaan LC-Rääkkylä oli lahjoittanut 1000 euroa sekä rajattomasti talkoo-apua.

Syyskuun alussa rupesin värväilemään talakoolaisia, muutaman miehen ryhmiä kerrallaan, sorkkarautoineen ja koneineen. Merkattiin hirret pystytyksen helepottamiseks. Salonkävijät poisti katon ja purkivat hirret jotka siirrettiin traktoreilla tulevalle olinpaikalleen. Kauko Pykäläinen ja Hannu Tolvanen asettelivat sokkelikivet, joidenka päälle LC-Rääkkylän veljet kasasivat riihen korsuineen. (Kasaajien keski-ikä oli likimain 70 v.) Hirsiveisto Laasosen Jukka, Harri ja Sami laittoivat katon Lopuksi Lauri Kaartinen muurasi uunin vanhoista tarpeista 18. – 19.10.2010.

Viimeistely, kivijalan rappaus, tehdään kevätauringon paisteessa 2011.

Yhteenveto:

  • Miestyötä n. 206 h
  • konetyötä n. 50 h.
  • LC piti lupauksensa, n. 80 % työurakasta + tonni (€)
  • Riihi tuli siirrettyä, ”maksoi mitä maksoi” = 1 suursäkki laastia ja talkooväen ruokinta

Talakoissa mukana:

  • LC-Rääkkylä:
    Hannu Helmi, Kyösti Hirvonen, Ville Hirvosen traktori, Pertti Häkkinen, Harri Laasonen (sahaus), Jussi Leskinen, Juha-Pekka Puhakka, Pekka Rahkonen, Jari Sallinen, Veikko Sallinen traktoreineen
  • Salonkävijät:
    Heikki Ilvonen, Kauko Pakkanen traktoreineen, Pentti Rouvinen, Matti Vuorjoki
  • Muut:
    Mikko Hirvonen, Lauri Kaartinen (muurari), Jukka Laasonen (kattotarpeet), Sami Laasonen, Esko Pakarinen, puutavaraa, Miika Pakarinen, V.H:n trkuski, Kauko Pykäläinen, Hannu Tolvanen, Aimo Toropainen, VH:n traktorikuskiv Metsäliitto, puuta 1 pm
  • Sekä:
    Rääkkylä-Seuran johtokunnasta: Kahvittelijat Pirkko Hirvonen ja Anu Pykäläinen,
    kaivelija ja nostelija Urho Tapanen, kuvailija Väinö Vaskonen sekä tietysti valvoja ja
    kaiken vastuun kantelija, puheenjohtaja Helena Paakkinen

 

Omasta puolestani Kiitokset kaikille!
Oravisalossa 26.10.2010
Veikko Sallinen